No niin. Turku on ollut tähän asti tosi jees paikka, mutta nyt löytyi sitten se ykkösinhotuksen aihe.
Punkit. Puutiaiset. Helvetin ällösaatanat.
Mulla on ollut viimeiset kolmetoista vuotta kaksi koiraa. Vaikka vanhempi koirani jouduttiin lopettamaan viime huhtikuussa, on koirallisia vuosia siis kertynyt useampia. Molemmissa koirissa on Tampereen vuosien aikana ollut yhteensä ehkä maksimissaan kymmenen punkkia, joten vaikka vaiva on ollut olemassa, sen on pystynyt jollain tavalla sietämään. Ikinä ei ole punkkipantoja tai karkotteita tarvittu.
Jep jep, ja sitten muutettiin Turkuun.
Koirasta on viimeisen puolentoista viikon aikana löytynyt yhteensä yhdeksän punkkia - kuusi kiinnittynyttä ja kolme irrallisena harhailemassa, etsimässä maukkainta lihanpalaa. Mä kiitän onneani, että mulla on mies, joka hoitaa punkkien irrottamisen, koska en vaan yksinkertaisesti kynene koskemaan niihin edes punkkipihdeillä saamatta jonkinasteista paniikkikohtausta. Säälittävää, ihan sama.
Tänään lähdetään Tampereelle turvaan tyhjentämään kämppääni viimeisistä tavaroista ja samalla voisin harkita jonkinlaisen punkkipannan ostamista. Onneks kohta on talvi ja pakkaset, niin pääsee noista kuspäistä eroon.
Kuvia ei oo eikä tuu. HYI.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti