Koska olen niin luonteeltani kuin koulutukseltani lingvisti (tosin en suomen kielen, mutta silti), on minun pakko palata näin parin kuukauden asumisen jälkeen takaisin aiheeseen nimeltä murre.
Oma vahva kotiseutuylpeyteni koki tässä pari päivää sitten kovan kolauksen, kun innoissani selitin turkulaiselle miehelleni päivän tapahtumia ja sen sijaan, että olisin käyttänyt normaalia muotoa "mää ehdin", käytin muotoa "mä ehtisi"!!!! NOOOOOOUUUU. Nyt se on sitten tapahtunut. Turun murre on hiipinyt alitajuntaani ja olen alkanut käyttämään tuota ihmeellistä si-päätettä, jolla täällä ilmaistaan mennyttä aikamuotoa. Mä ehtisi, mä kattosi, mä nukkusi - lista on loputon. Ja sitten kun joku tippuu, niin se "tippus", joku katsoo "kattos". Mä en kestä!
Toinen asia, jonka olen pannut täällä merkille, on sanojen erikoinen käyttö. Esimerkiksi ja sana tarkoittaa myös, kanssa kuten lauseessa "Sit mä ottaisin tota ja" tai "Laita mulle ja sitä". Niin mitä? Tota ja mitä? Ei mee jakeluun. Samoin olen vääntänyt turkulaiseni kanssa sanasta kummoinen. Mielestäni kyseistä sanaa ei käytetä missään muualla kuin länsirannikolla muussa kuin negatiivisessa muodossa "Ei se nyt kovin kummonen ollut", kun taas täällä sitä käytetään milloin missäkin yhteydessä: Kummonen hän sit oli? Kummonen rasia sais olla? Eli käytännössä korvataan meillä Tampereella käytettävä sana millanen.
Huoh. Mun kielikorvaa särkee aina iltaisin, kun pääsen kodin hiljaisuuteen. Pistän kuulokkeet korville ja kuuntelen repeatilla tätä.
No joo, vitsi vitsillä, kyä meinaam mun miälestä Turku o hiano kaupunki ja turkulaiset viä hianompia ihimisiä, mutta ei niittem puheestä nääs meinaa kyllä joskus saara yhtään mitään selvää! Se on moro ny!
