Kyl määääääki Turuuus...

Koska olen niin luonteeltani kuin koulutukseltani lingvisti (tosin en suomen kielen, mutta silti), on minun pakko palata näin parin kuukauden asumisen jälkeen takaisin aiheeseen nimeltä murre. 

Oma vahva kotiseutuylpeyteni koki tässä pari päivää sitten kovan kolauksen, kun innoissani selitin turkulaiselle miehelleni päivän tapahtumia ja sen sijaan, että olisin käyttänyt normaalia muotoa "mää ehdin", käytin muotoa "mä ehtisi"!!!! NOOOOOOUUUU. Nyt se on sitten tapahtunut. Turun murre on hiipinyt alitajuntaani ja olen alkanut käyttämään tuota ihmeellistä si-päätettä, jolla täällä ilmaistaan mennyttä aikamuotoa. Mä ehtisi, mä kattosi, mä nukkusi - lista on loputon. Ja sitten kun joku tippuu, niin se "tippus", joku katsoo "kattos". Mä en kestä! 

Toinen asia, jonka olen pannut täällä merkille, on sanojen erikoinen käyttö. Esimerkiksi ja sana tarkoittaa myös, kanssa kuten lauseessa "Sit mä ottaisin tota ja" tai "Laita mulle ja sitä". Niin mitä? Tota ja mitä? Ei mee jakeluun. Samoin olen vääntänyt turkulaiseni kanssa sanasta kummoinen. Mielestäni kyseistä sanaa ei käytetä missään muualla kuin länsirannikolla muussa kuin negatiivisessa muodossa "Ei se nyt kovin kummonen ollut", kun taas täällä sitä käytetään milloin missäkin yhteydessä: Kummonen hän sit oli? Kummonen rasia sais olla? Eli käytännössä korvataan meillä Tampereella käytettävä sana millanen.

Huoh. Mun kielikorvaa särkee aina iltaisin, kun pääsen kodin hiljaisuuteen. Pistän kuulokkeet korville ja kuuntelen repeatilla tätä.

No joo, vitsi vitsillä, kyä meinaam mun miälestä Turku o hiano kaupunki ja turkulaiset viä hianompia ihimisiä, mutta ei niittem puheestä nääs meinaa kyllä joskus saara yhtään mitään selvää! Se on moro ny!

Turku vs Tampere

Huom. Teksti sisältää karkeaa yleistystä, järkyttävää stereotypiointia ja suoria kommentteja. Tykkään silti Turusta ja turkulaisista.

Täällä Turkkusessa asuessa tulee väkisinkin huomattua, miten erilaisia ihmiset eri kaupungeissa oikein ovat. Jotkut asiat ovat aivan erityisesti kiinnittäneet huomioini, joten päätin kirjoittaa aiheesta turkulainen mies/turkulainen nainen.

Turkulainen Mies

Turkulainen mies käyttää nuuskaa. Näyttävästi, paljon ja koko ajan. Tupakka ei istuisikaan turkulaisen miehen käteen, koska kaupungilla pyöriessä saattaa tulla juuri silloin vastaan joku puolituttu turkulainen nainen, jota pitää halata ja/tai poskisuukottaa. Turkulainen mies on huoliteltu, sliipattu ja treenattu metroseksuaali eli sanalla sanoen komea. Tyylisuuntana "preppy".

TM

Turkulainen nainen

Turkulainen nainen on käytännössä täysin samanlainen kuin TM:kin. Siisti, huoliteltu, tyylikäs. Aiheuttaa tampererelaiselle alemmuuskomplekseja virheettömällä hymyllään ja helmikorvakoruillaan. Olen avoimen kateellinen turkulaisen naisen hiuksille. Kuten yksi entinen työkaverini sanoi kuulleessaan minun muuttavan Turkuun: Turku on jotenkin niin paljon enemmän mannereurooppalainen kuin mikään muu kaupunki Suomessa ja täytyy kyllä olla ihan täysin samaa mieltä. 

Kuva on ehkä tukholmalaisesta naisesta, mutta voisi ihan yhtä hyvin olla turkulainen nainen...

En tiedä vielä pitäisikö oikeasti tehdä kuvaus myös tamperelaisesta miehestä/naisesta, koska pahoin pelkään että lopputulos on tämä...

Merta edemmäs...

Miehellä, tai siis hänen vanhemmillaan, on purjevene ja koska minä sisävesien kasvattina olen liikkunut järvillä lähinnä omin käsivoimin tai sitten hevosvoimien avustuksella, lupasi mies keväällä viedä minut edes kerran tänä kesänä purjehtimaan. Kesä meni kaiken kiireen keskellä, joten kelpuutin myös syyspurjehduksen. Viime lauantaina sitten vihdosta viimein päästiin kokeilemaan...huonolla menestyksellä tosin, tuulta ei ollut nimeksikään ja jouduimme palaamaan tunnin lillumisen jälkeen purjeet alhaalla kotisatamaan. Mutta ehkäpä vielä tänä syksynä ehtisimme myötäisimmillä purjeilla kokeilemaan :)

Koira ja koiralle vartavasten hommatut pelastusliivit...joita ilman veneeseen pääsy olisi ollut lähes mahdotonta, kiitos selässä olevan "kauhukahvan", josta koiran sai kätevästi nostettua laiturilta veneeseen.

pusi pusi

Huoh

Nyt on muutto koko ihanassa kamaluudessaan suoritettu. Jotta siitä saatiin mahdollisimman hankalaa, suoritettiin se kolmessa osassa - kaksi kertaa henkilöautolla ja kerran peräkärryn kanssa. Ja kahden ihmisen voimin. Kyllä sitä sitten mahtuu tota tavaraa pieneenkin asuntoon. Ja paljon on mennyt kaatopaikalle / Uffille, joten tästä lähtien jokainen päivä on mulle "älä osta mitään roinaa"-päivä. Käytännössä katsoen kaikki söpöt sisustustavarat ja yhden kauden muotirätit on mulle kiellettyjen listalla.

Koko viime viikko olikin sitten yhtä hässäkkää. Piti tyhjentää ja siivota Tampereen kämppä, roudata ja järkätä nykyinen asunto asumiskelpoiseksi, "irtisanoa" itseni kaikesta mahdollisesta Tampereella olevasta (pitää sisällään siis kirjaston kirjojen palautuksen, treenipaikan avaimen palautus ym. pientä kivaa ympäri kaupunkia suoritettavaa). Stressitasot on ollut semisti koholla, mutta nyt se on ohi.

Tänään aloitin työt uudessa työpaikassa ja alan olemaan muutenkin ihan kotiutunut tänne Turkuun. Virallisesti eli maistraatille ilmoitetun muuttopäivän mukaan musta siis tuli tänään turkulainen.

Muuttamisen sietämätön keveys. Eiku?!

Muuttaminen on raskasta. Jotenkin sen aina unohtaa silloin, kun viimeisimmästä muutosta on aikaa tarpeeksi kauan. Olen elämäni aikana muuttanut muutamia kertoja, 16-vuotiaana vuodeksi Yhdysvaltoihin, lukion jälkeen Joensuuhun opiskelemaan (kahden vuoden aikana 2 x väli Tampere-Joensuu-Tampere, koska en vaan halunnut maksaa kesän ajalta vuokraa...), Tampere - Vantaa - Tampere ja sitten ne muutamat Tampereen rajojen sisällä tapahtuneet.

Ja nyt tämä Turku. Vuokra-asuntoni pitäisi olla tyhjänä 1.9. mennessä ja pikkuhiljaa alkaa hiipimään epätoivo puseron kauluksesta sisään. Myymättä on vielä muutamia huonekaluja ja asioiden etenemisen vuoksi päätin jäädä muutamaksi päiväksi Tampereelle miehen lähtiessä tänään muuttokuorman kanssa takaisin Turkuun. 

Olen aina tykännyt Tampereen asunnostani. Muutin ensimmäisenä asukkaana vastavalmistuneeseen asuntooni melkein kolme vuotta sitten. Se on pieni, mutta sijaitsee erinomaisella paikalla lähellä palveluja ja yliopistoa ollen kuitenkin tarpeeksi syrjässä keskustan melusta. Se on tähän asti palvellut minun ja koirani tarpeita enemmän kuin loistavasti. Mutta kuitenkin jo ennen yhteenmuuttamispäätöstä alkoivat pienen yksiön seinät kaatumaan päälle, joten ehkä nyt oli hyvä aika muuttaa pois isompaan asuntoon ja kokonaan uusiin ympyröihin. Aika aikaansa kutakin ja nyt asuntoni on vuoro saada toinen asukkaansa. Palvelit hyvin ja olit minulle ihana koti melkein kolmen vuoden ajan.

Mutta ikävä tulee näitä maisemia.

Maanantai-aamu ei tunnu ihan niin pahalta kun herää näihin tunnelmiin.

Seitsemännessä kerroksessa on ukkosen kanssa samalla tasolla.

29 neliön yksiö ihan kivalla näköalalla

Huomenta.

V*%&¤# punkit!!!!

No niin. Turku on ollut tähän asti tosi jees paikka, mutta nyt löytyi sitten se ykkösinhotuksen aihe.

Punkit. Puutiaiset. Helvetin ällösaatanat.

Mulla on ollut viimeiset kolmetoista vuotta kaksi koiraa. Vaikka vanhempi koirani jouduttiin lopettamaan viime huhtikuussa, on koirallisia vuosia siis kertynyt useampia. Molemmissa koirissa on Tampereen vuosien aikana ollut yhteensä ehkä maksimissaan kymmenen punkkia, joten vaikka vaiva on ollut olemassa, sen on pystynyt jollain tavalla sietämään. Ikinä ei ole punkkipantoja tai karkotteita tarvittu.

Jep jep, ja sitten muutettiin Turkuun. 

Koirasta on viimeisen puolentoista viikon aikana löytynyt yhteensä yhdeksän punkkia - kuusi kiinnittynyttä ja kolme irrallisena harhailemassa, etsimässä maukkainta lihanpalaa. Mä kiitän onneani, että mulla on mies, joka hoitaa punkkien irrottamisen, koska en vaan yksinkertaisesti kynene koskemaan niihin edes punkkipihdeillä saamatta jonkinasteista paniikkikohtausta. Säälittävää, ihan sama.

Tänään lähdetään Tampereelle turvaan tyhjentämään kämppääni viimeisistä tavaroista ja samalla voisin harkita jonkinlaisen punkkipannan ostamista. Onneks kohta on talvi ja pakkaset, niin pääsee noista kuspäistä eroon. 

Kuvia ei oo eikä tuu. HYI.

Turkulaistun minkä kerkeän

Koska miehellä on tänään iltavuoro töissä, oli mulla hyvin aikaa tutustua ihan yksikseni uuteen kotikaupunkiini. Oon tottakai ehtinyt puolen vuoden aikana näkemään Turusta yhtä sun toista, mutta on ihan eri asia lähteä yksinään harhailemaan lähes tuntemattomaan kaupunkiin. Eli lenkkarit jalkaa, kartasta jonkinnäkönen reitti verkkokalvoille ja eikun menoks!

Näin paljon kauniita rakennuksia, ihania puutalokortteleita sympaattisine sisäpihoineen, persoonallista arkkitehtuuria ja monenlaisia ihmisiä. Joudun perumaan puheeni kaikkien turkulaisten yhdennäköisyydestä - ei niitä olekaan kuin ihan ydinkeskustassa :) Turku on kaunis. Mutta niin on Tamperekin, sillain vaan eri tavalla.

Näin myös rumia 70-luvun kerrostalokomplekseja, tylsiä pihoja, lähikauppoja ja nyrpeitä ihmisiä. Ihan niinkun Tampereellakin. Mutta edelleen oon sitä mieltä, että Turun Kauppatori on yksi ankeimmista toreista mitä oon ikinä nähnyt. Ja kyllä, on mulla muitakin vertailukohtia kuin Keskustori ;)

Kaiken kaikkiaan oli oikein mukava lenkki ja pystyn nyt ehkä pikkuisen paremmin hahmottamaan myös kaupungin läntistä puolta.

Kuvasaastetta.

Löysin punatiiltä!

Sievä ovi.

Se Turun tuntemattomampi eli Mikaelinkirkko. (Niin ja siis mulla on jonkin asteinen fiksaatio kirkkoihin ja niiden kuvaamiseen. En tiä, on vaan upeita rakennuksia.)

Lenin!

Miksei Tampereellakin voitais naamioida sähkökaappeja muillakin kuin tökeröillä tageilla?

Misä, tosa ja täsä.

Tää postaus on pakko tehä, ennemmin tai myöhemmin ja koska mä tykkään tehdä asiat pois alta, niin tässä tulee. 

Turun murre. 

http://354516.spreadshirt.fi/i-love-turku-muki-A13991110

Mistä sitä nyt alottais. Itselläni on kuuleman mukaan hyvinkin vahva Tampereen murre puheessani, joten muutto Turkuun on myös puheen, kuullun ymmärtämisen ja joukkoon sulautumisen kannalta erittäin mielenkiintoista. Olen päättänyt pitää kynsin hampain kiinni omasta murteestani, vaikka huomaan jo nyt, että jotain alkaa tarttumaan. Että-sana on alkanut kummasti taipumaan muotoon et (Ai et siel ol sit mukavaa vrt. Ai että siellä oli sitten mukavaa) ja kolmas persoona ei ole enää tuttavallisesti se vaan hän, samoin kun puhutaan esim. koirasta (onk hän tyttö? vrt. onks se tyttö). Pyrin näistä kahdesta puheeni epäkohdasta aktiivisesti eroon.

Mies puhuu turkulaisittain, ei vahvasti, mutta tunnistettavasti. Esimerkit elävästä elämästä: "Onk meil mittään ruokaa koton vai tarviik ostaa jottain?" "Oli siel tosi pal porukkaa, mut sit mä tulin kottiin." "Kummonen hän sit oli?" ja niin edelleen ja niin edelleen. Ymmärrämme toisiamme, eikä toisen puheesta enää jaksa edes kiusata, mutta välillä tulee hetkiä kun ei vaan pysty oleen kommentoimatta älytöntä murretta. Ja siis normaalisti se oon mää joka kommentoi.

Murteet on kuitenkin rikkaus Suomen kielessä ja olen sitä mieltä, että kukin puhukoon siten kun on oppinut tai mikä tuntuu itselleen parhaimmalta. Loppuun vielä Turku vastaan Tampere :D

Saariston helmi

Yksi asia, joka on yllättänyt ja sykähdyttänyt positiivisesti rannikolle muuttamisessa, on saaristo ja sen kauneus. Olen tietty aina kuullut kehuja Turun saariston upeudesta, mutta omat kokemukset ovat tähän asti rajoittuneet pikaisiin vilahduksiin ruotsinlaivan ikkunoista. Nyt tilanne on kuitenkin toinen, sillä miehen vanhemmilla on mökki Nauvossa, joka siis koostuu wikipedian mukaan noin 3000 saaresta, luodosta ja kalliosta. Nauvo on mesta paikka!

Mökki on tarpeeksi lähellä, jotta sinne viitsisi ajaa työpäivän päätteeksi ja tulla illaksi takaisin kotiin, mutta myös tarpeeksi kaukana päästäkseen eroon kaupungin melusta ja pölystä. Itse olen kasvanut järven rannalla, joten veden läheisyys varsinkin kesäisin on minulle elinehto. Ja koska Itämeri ei täällä Turun seudulla mikään kovin aava kuitenkaan ole, ei se kauheasti eroa esimerkiksi nyt vaikka Näsijärvestä ;D Vettä sen olla pitää, suolan määrällä ei mitään merkitystä. Vielä kun pääsis purjehdusta kokeilemaan, sellainen kokemus kun olis vielä (kuulemma) luvassa!

Tänään lähdimme taas aamusella ajelemaan ja juuri äsken kotiuduimme. Kuvat tältä kesältä. 

P.S. Yksi asia, joka ei niin kovin sykähdytä, on saariston punkit. Ennen tätä päivää koirassa tasan yksi punkki (joka sekin tosin Turussa ollessa...), tän päivän saldona neljä. Not cool!

Mökin rannalla sielu lepää.

Elämää kallionkolossa.

Paras paikka auringossa.

Tyyni meri.

Ois varmaan siistiä olla paikannäyttäjänä lossissa.

Älä juo sitä vettä!

Päivän asuna mökkiverkkarit, ikivanha henkkamaukan t-paita ja bad hair day. Käytän koiraani asusteena.

Turku 1.0

Vastoin kaikkia kuvitelmia, mulla ei henkilökohtaisesti ole ikinä ollut mitään Turkua, saati turkulaisia, vastaan. Päinvastoin, kaikki kohtaamiseni turkulaisten kanssa ovat aina olleet myönteisiä kokemuksia. Tuntuu vaan, että kaikilla muilla on ollut ongelmia tämän muuttoni kanssa. Joka puolelta (paitsi perheeltäni ja ystäviltäni) on suorastaan sadellut silmienpyörittelyä ja epäilyksiä. Ensinnäkin, muuttaa nyt miehen perässä yhtään minnekään ja vaikka muuttaisikin, niin ei kai nyt sentään Turkuun herranjestas?!

Täällä sitä kuitenkin nyt ollaan ja muutamia havaintoja olen tämän reilu puolen vuoden Tampere-Turku ramppaamisen aikana tehnyt.

Turussa on ihan käsittämätön määrä polkupyöräliikkeitä. Joka puolella. Samoin melkein jokaisella jalkakäytävillä on erikseen kaistat jalankulkijoille ja polkupyöräilijöille. Tampereella saa henkensä uhalla sompailla kävelijöiden joukossa, ainoo kiva pätkä on oma (entinen) kotikatuni eli Sammonkatu, jossa oli em. erottelu maalattuna katuun. Jota ei tosin monikaan ymmärtänyt kunnoittaa...Mutta kuitenkin, Turku vie pisteet kotiin pyöräilijöiden huomioon ottamisella.

Tunnelma täällä on täysin päinvastainen kuin Tampereella. Siinä missä Tampere huokuu teollisuuden historiaa ja joka puolella on punatiilisiä rakennuksia ja ihan sellasta perusmeininkiä, on Turussa jollain tavalla koko ajan suomenruotsalainen olo :D Niin rakennusten kuin ihmistenkin suhteen. Suurin osa nuorista (karkeaa yleistystä, tiedän...) pukeutuu täsmälleen saman kaavan mukaan: hillitty asukokonaisuus, kivoja asusteita, kenties joku herkkä kaulahuivi puolihuolimattomasti kaulan ympärille kiedottuna, jotain pientä mikä kiinnittää katseen. Muuten ihan kiva joo, mutta kun kaikki tottelee sitä samaa linjaa. Enkä oo kenties ikinä nähnyt niin paljon valkaistuja hammasrivejä, blondattuja hiuksia ja läpi vuoden kestävää suihkurusketusta kuin tääl Turkkuses. Eikä siinä siis mitään pahaa, jos sellaisesta tykkää ja tyyli tuntuu omalta, mutta onhan mulla ollut nyt ihan kamalia sopeutumisvaikutuksia! En siis istu tuohon muottiin vaikka järjestelmällisesti siihen alkaisin  pyrkimään. Eikä mun tietty kuulukaan, mutta ympäristö luo tiettyjä paineita...

Mies, joka siis on syntyperäinen turkulainen, kuvaili eilen miten erilainen fiilis on kävellä kaupungilla Tampereella kuin Turussa: Tampereella kukaan ei kyttää, miltä juuri sinä sillä hetkellä näytät. Ketään ei kiinnosta ja kukin saa olla sellainen kuin on. Turussa jotenkin tuntuu, että vastaantulijat ikään kuin jatkuvasti arvioisivat kanssaihmisiään: kuuluuko toi meihin vai muihin, miks tolla on pipo päässä kesähelteellä ja oliko toi tyttö ihan oikeesti kaupungilla ilman ripsaria?! Ehkä tää on vaan meijän kahden päässä, mene ja tiedä, mutta ei anneta sen häiritä. Oon jo tottunu.

Tästähän tulis vallan kauhean pitkä postaus, jos kaikkia eroavaisuuksia alkaisin luettelemaan eli ehkä jatkan joku toinen kerta. 

Sulassa sovussa.

Mun hoodit.

Katutaidetta keskustassa.

Jokilaivat on olennainen osa turkulaisuutta. Kelluvat siis pysyvästi Aurajoessa.

Turku on tosiaan toinen vuoden 2011 Euroopan kulttuuripääkaupungeista.

Keskustan tuntumassa on käsityöläismuseo, joka alueena säästyi Turun palossa. Lisää infoo sille ketä kiinnostaa.

Kaikki on jotenkin niin hirveen suomenruotsalaista...

Toisiks ylimmäinen parveke on meijän koti.

Sitten täällä on joka puolella tälläsiä kivoja peilipalloja. Päivän/illan asuna miehen ruutupaita, pipo, omat chinot (H&M) ja jalassa kaiken kestäneet Sanukit. Koira nyt on aina mukana.

Viimeiseksi vielä ehkä suosikkikuvani Tampereesta. Kun se vaan on niin ihana.

Koti on siellä missä on sekaista ja sopivasti kaaosta

Heti ennen kuin asetuin aloilleni, kävimme miehen kanssa keskustelua asunnon sisustamisesta. Asunto on hänen, mutta sisustus on toteutettu sukulaisilta saamilla huonekaluilla (missä ei toki mitään vikaa) ja seinät maalattu ah niin ihanalla maalarinvalkoisella. Koska en itsekään tuonut mitään huonekaluja muuttaessani pois pienehköstä opiskelijayksiöstäni, ajattelin mahdollisuuteni löytyvän Bauhausin maalihyllyjen välistä. Ja siellähän se istua nökötti.

Jotta muutto sujuisi mahdollisimman helposti, ajoitin sen kolmen viikon kesälomalleni. Ensimmäistä viikkoa on kulunut nyt viisi päivää, joista neljä olen kuluttanut asunnon maalamiseen ynnä muuhun "sisustamiseen". Niska-hartiaseutu huutaa hallelujaa, eikä kuukausi sitten murtununeet kylkiluutkaan ole hommasta kovin iloinneet. Työnjälki on meikäläisen, mies kun on viettänyt päivänsä töissä, joten voitaneen todeta, ettei mulla kyllä mitään luontaisia maalarin ominaisuuksia ole. Mutta lopputulos on ollut mieleisä.

 

Makuuhuoneen sängynpäätyseinä. Taulu Pelastusarmeijan kirpputorilta, 10€.

Ei se nyt oo niin justiinsa, jos sitä maalia pikkasen lattialle tippuu.

Melkein alaston nainen on aina hyvää ruokaseuraa.

Koiruus ei jaksanut remontista suuremmin innostua.

Maalari maalaa taloa...Päivän asuna pipo, perusharmaa t-paita ja semiseksikkäät kotishortsit

Tervehdys!

Kolme päivää virallista Turussa asumista takana ja mieleeni putkahti ajatus oman blogin kirjoittamisesta. Tapasin reilu puoli vuotta sitten miehen ja kas, rakkauden kesä 2011 päätti, että paikkani on tästä lähtien vuoden kulttuurikaupungissamme. Pakkasin siis kimpsuni, kampsuni ja koirani, hommasin työpaikan, irtisanoin itseni edellisestä, hyvästelin ystäväni ja perheeni, tallensin youtube-suosikkeihini pätkän rakkautta ja tein sen, mille monet ovat selkäni takana ja toki päin naamaani pyöritelleet silmiään: muutin Turkuun (miehen vuoksi).

OMG.

Ja jottei homma kävisi täällä tylsäksi, ajattelin perustaa blogin, johon voisin päivitellä omaksi ja ehkä muidenkin iloksi elämääni täällä Aurajoen varrella. Ja nimenomaan täl puolel. Tästä se lähtee! 

Moro!