Muuttaminen on raskasta. Jotenkin sen aina unohtaa silloin, kun viimeisimmästä muutosta on aikaa tarpeeksi kauan. Olen elämäni aikana muuttanut muutamia kertoja, 16-vuotiaana vuodeksi Yhdysvaltoihin, lukion jälkeen Joensuuhun opiskelemaan (kahden vuoden aikana 2 x väli Tampere-Joensuu-Tampere, koska en vaan halunnut maksaa kesän ajalta vuokraa...), Tampere - Vantaa - Tampere ja sitten ne muutamat Tampereen rajojen sisällä tapahtuneet.
Ja nyt tämä Turku. Vuokra-asuntoni pitäisi olla tyhjänä 1.9. mennessä ja pikkuhiljaa alkaa hiipimään epätoivo puseron kauluksesta sisään. Myymättä on vielä muutamia huonekaluja ja asioiden etenemisen vuoksi päätin jäädä muutamaksi päiväksi Tampereelle miehen lähtiessä tänään muuttokuorman kanssa takaisin Turkuun.
Olen aina tykännyt Tampereen asunnostani. Muutin ensimmäisenä asukkaana vastavalmistuneeseen asuntooni melkein kolme vuotta sitten. Se on pieni, mutta sijaitsee erinomaisella paikalla lähellä palveluja ja yliopistoa ollen kuitenkin tarpeeksi syrjässä keskustan melusta. Se on tähän asti palvellut minun ja koirani tarpeita enemmän kuin loistavasti. Mutta kuitenkin jo ennen yhteenmuuttamispäätöstä alkoivat pienen yksiön seinät kaatumaan päälle, joten ehkä nyt oli hyvä aika muuttaa pois isompaan asuntoon ja kokonaan uusiin ympyröihin. Aika aikaansa kutakin ja nyt asuntoni on vuoro saada toinen asukkaansa. Palvelit hyvin ja olit minulle ihana koti melkein kolmen vuoden ajan.
Mutta ikävä tulee näitä maisemia.
 |
| Maanantai-aamu ei tunnu ihan niin pahalta kun herää näihin tunnelmiin. |
 |
| Seitsemännessä kerroksessa on ukkosen kanssa samalla tasolla. |
 |
| 29 neliön yksiö ihan kivalla näköalalla |
 |
| Huomenta. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti